Vikakerta

Mies, 22 v, sinkku + Nainen, 21 v, Muu, ainakin toistaiseksi

Tapahtui 31.10.2009 n. klo 22:45 • Lisätty palveluun 2.11.2009 klo 19:25 eli 2 päivää myöhemmin

Aloitin hommat uudessa työpaikassa vajaa puoli vuotta sitten. Hyvää hommaa ollut ja ja hauskoja työkavereita. Yksi niistä on kuitenkin yli muiden, ehdottomasti.

Heti haastattelupäivänä hän avasi minulle oven toimistotiloihin. Jotenkin jo siinä tunsin, että tästä tulee vielä jotain. Vatsanpohjassa muljahteli siihen malliin. Hän ohjasi minut ison pampun huoneeseen, toivotti onnea ja hymyili ärsyttävän ilkikurisesti päälle.

Duunihan siitä urkeni sitten ja tämän tytön kanssa jotenkin kolahdettiin niin täydellisesti yhteen. Oltiin koko ajan samalla aaltopituudella ja meillä molemmilla oli samanlainen totaalisen omituinen ja häiriintynyt huumorintaju. Työpäivät kuluivat kuin siivillä hänen kanssaan hulluja höpötellen. Muut katsoivat meitä huvittuneina, oltiin koko ajan kuin paita ja peppu. Alettiin tietty jossain vaiheessa hengailemaan vapaa-ajallakin. Käytiin leffoissa ja kaupoissa ja kaikkialla yhdessä. Me elettiin jotenkin symbioosissa. Tytöstä oli hyvää vauhtia muodostumassa paras ystäväni.

No, muutama viikko sitten tyttö soitti minulle, sanoi haluavansa jutella. Tottahan mulla oli aikaa. Me ei asuta kovin kaukana toisistamme, joten kerkesin hänen vartin kävelymatkansa ajan miettimään, mistähän hän haluaisi näin yllättäen puhua. Ovikello soi siinä sen vartin päästä puhelusta ja oven takaa minua tervehti se tuttu, ihana hymy. Tyttö näytti jotenkin sekavalta, eikä tiennyt oikein mistä aloittaa. Hän suunnisti tottuneesti olkkariini ja kävi sohvalle kyhjöttämään. Kävin itse laittamassa meille juotavaa. Tämä oli aika omituista käytöstä häneltä, koska yleensä hän oli suuna päänä kaikkialla ja hyvin nauravainen joka tilanteessa. Siinä lasillisen jälkeen hän alkoi saada ajatuksen päästä kiinni. Se, mitä hän minulle kertoi oli aika shokeeraavaa. Kuten ylempänä kerroin, hän oli minulle erittäin läheinen ystävä. Hän kertoi tunteneensa minua kohtaan paljon enemmän kuin ystävyyttä jo pidemmän aikaa, ja oli viettänyt unettomia öitä miettien miten asian minulle kertoisi. Tämä oli todella järkytys, koska en itse ollut koskaan ajatellut häntä kuin ystävänä. Asian kertominen hänelle särki sydämeni. Se oli ehkä vaikeinta, mitä olen koskaan sanonut, koska olin oppinut välittämään tästä henkilöstä suunnattomasti. Näin, että hänen oli vaikea pidätellä kyyneileitä ja myönnettävä on että minunkin oli vaikea pitää ääneni tasaisena. Hän siitä aika nopeasti lähti kotiinsa, kun emme kumpikaan oikeen löytäneet sanoja.

Seuraavat viikot töissä oli yhtä kidutusta. Tulimme toki toimeen muodollisesti, mutta kaikki oli jotenkin vaivautunutta ja omituista. Juttelimme muutaman kerran kahvin ääressä. Kerroin hänelle omasta tilanteestani. Olen aina ollut huono ihmissuhteissa, pelkään läheisyyttä ja sitoutumista julmetusti. En esimerkiksi ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa vakavasti, en ole koskaan oikeastaan tuntenut rakkautta. Tietty olen tapaillut joitain tyttöjä, mut asiat on kaatuneet omaan panikoimiseeni.

Jonkin aikaa ajattelin jo, että ystävyytemme on tuhoutunut lopullisesti.

Toissapäivänä kuitenkin tapahtui jotain kummallista. Pääsimme sattumalta molemmat samaan aikaan töistä ja kävelimme yhdessä bussipysäkille. Pysäkillä tuijottelimme omiin suuntimme hiljakseen. Yhtäkkiä hän kääntyi puoleeni, kertoi tilanteen olevan sietämätön. Kaipasimme molemmat toistemme seuraa. Puhuimme suhteestamme toisiimme, ja kuin huomaamatta hän oli siirtynyt aivan lähelleni. Siis todella lähelle. Saatoin tuntea hänen lämpönsä vieressäni, vaikka oli suhteellisen kylmä syysilta. Kohta jo melkein kosketimme toisiamme. Sydämeni hakkasi hulluna. Tunsin hänen raskaan hengityksensä kaulallani, kädet hiljalleen liikkuivat pitkin selkääni. Olin jotenkin lamautunut. Tuijotin vain häntä, hän oli jo aivan kiinni minussa. Hengitys tuntui jo kasvojeni alueella. Pehmeät, lämpimät huulet koskettivat omiani, kohta uudestaan. Minun oli pakko vastata. Bussi oli mennyt jo ajat sitten menojaan.

Hänen vanhempansa asuivat lähellä, ja vanhemmat matkoilla. Hän oli talonvahtina. Menimme sisälle viileään, vanhaan puutaloon. Kaukolämpö oli katkaistu pidemmän reissun vuoksi. Oli niin viileää, ettei takkeja viitsinyt riisua pois. Istuimme olohuoneessa viltin alla aivan lähekkäin. Päätimme mennä nukkumaan, hän vanhempiensa sänkyyn, minä jäin sohvalle.

Puolen yön aikaan heräsin järjettömään kylmyyteen ja menin kysymään häneltä oli jossain lisää peittoja. Hän kertoi myös palellensa, ja ehdotti että kävisin saman peiton alle nukkumaan. Kylmyys ei houkutellut ja kävin hänen kylkeensä makaamaan, vaikka osasinkin aavistella, mitä siinä käy. Lämpö tuntui kuitenkin niin hyvältä, että asetuimme koko ajan vaivihkaa likemmäs toisiamme. Hän veti käteni ympärilleen ja huumaannuin taas hänen oelmuksestaa, tuoksustaan ja siitä, että hän oli taas aivan kiinni minussa. Rutistin kovempaa ja lantiomme olivat täysin liimautuneet toisiinsa. Huulemme hapusivat taas toisiaan ja lopulta kiehnäsimme toisamme vastaan, koskettelimme, hyväilimme, suutelimme, olimme. Kylmyys ei enää ainakaan vaivannut, ja olimme hiljalleen riisuneet toisemme kokonaan. Koko yhdyntä osuuskin tapahtui jotenkin niin salakavasti. Kumpikaan ei oikeastaan tehnyt aloitetta. Se vain tapahtui. Olin täysin huumaantunut tuon naisen läsnäolosta ja tuntuu kuin olisin vain välillä havahtunut vain katselemaan tuota jumalaista olentoa päälläni, allani, vierelläni.

Lopulta, ajantajun täysin kadottaineina, nukahdimme vierekkäin, aivan lähekkäin. Puristin häntä itseäni vasten, halasin, rakastin.

Yöllä heräsin taas kylmyyteen ja huomasin halaavani peittoa. Käänsin kylkeä ja huomasin hänen kasvonsa, rauhallisina. Kuuntelin hänen nukkumistaan ja tuhinaansa. Katsoin hänen levollisia kasvojaan. Kiedoin peiton tiukasti meidän molempien ympärille ja nukahdin uudestaan, onnellisempana kuin koskaan.

Jaa tämä tarina: Facebook Sähköposti Lisää palveluja...