Vikakerta

Nainen, 25 v, sinkku + Mies, 26 v, ex

Tapahtui 20.5.2009 n. klo 16:00 • Lisätty palveluun 19.9.2010 klo 15:21 eli 487 päivää myöhemmin

Olimme toistemme ensirakkaudet. Suhde oli ollut jo pitkään on-offia. Kundi petti tasaiseen tahtiin ja jäi aina kiinni. Hän oli kyrpänsä vanki. Häntä oli pahoinpidelty ja käytetty myös seksuaalisesti hyväksi lapsena. En tiedä, oliko sillä osuutta asiaan. Hänen sukunsa sisälläkin naitiin ristiin rastiin. Kundillani oli ollut suhde tätinsä kanssa. Kerran petin häntä myös itse kostoksi. Se ei tuntunut hyvältä, mutta sain hänet itkemään, kun sanoin hänelle seksin jälkeen, että minulla oli vielä edellisen kundin spermat sisälläni. Viimeinen niitti kaikelle oli, kun löysin äitiysneuvolan paperin, jossa luki, että kundistani tulisi isä. Lopetin suhteen lopullisesti - varmana, vihaisena ja täynnä raivoa.

Pari viikkoa myöhemmin tulin ulos työpaikkani ulko-ovesta ja kundi seisoi kadulla. Lähdimme kävelemään hiljaa yhdessä eteenpäin. Istuimme matkalle jollekin patsaan reunalle ja juttelimme. En muista, mitä puhuimme. Kävelimme kotiini. Menimme makkariin ja riisuimme vaatteemme. Aloimme rakastelemaan sängyssäni. Suutelimme paljon, söimme toisiamme ja rakastelimme monissa eri asennoissa. Rakastin ratsastaa selin hänen päällään. Laukesin siinä asennossa aina 'kuten miehet'. Jatkoimme rakastelua. Olimme hiestä läpimärkiä. Emme puhuneet mitään. Itkimme molemmat. Katsoimme välillä toisiamme ja kyyneleisiä kasvojamme. Sänky ja vuodevaatteet olivat litimärkiä. Hänkin laukesi lopulta. Se oli hellää ja hurjaa, kuten se oli meillä aina.

Saatoin hänet ovelle. Sanoin, että ehkä me tapaamme vielä joskus vanhoina tai taivaassa. Hän seisoi käytävässä ja vedin oven kiinni. Neljän vuoden suhde oli ohi. Olin 24-vuotias.

Hän otti minuun yhteyttä viime vuonna. Suhde syntyneen lapsen äidin kanssa oli kestänyt vuoden. Hänen elämänsä oli taas sotkussa ja hän oli masentunut. Hän olisi halunnut tavata minut. Hän kertoi, ettei ole pystynyt lopettamaan pettämistään. En halunnut tavata häntä. Suojelin itseäni. En tiedä, haluanko nähdä häntä enää koskaan. Luultavasti en. Säilytän hänestä mieluummin sen kuvan, mikä minulle silloin jäi.

Jaa tämä tarina: Facebook Sähköposti Lisää palveluja...