Vikakerta

Nainen, 24 v, sinkku + Mies, tapailukumppani

Tapahtui 30.11.2010 n. klo 00:00 • Lisätty palveluun 5.3.2011 klo 22:26 eli 95 päivää myöhemmin

Tästä tulee vähän pitkä tarina, anteeksi. Kyyneleet valuvat, kun kirjoitan tätä...hieman terapiaa pahaan oloon.

Olin ulkomailla töissä, kun tutustuin unelmieni mieheen. Tiesin kuitenkin alusta asti hänen seurustelevan toisen kanssa, mutta jotenkin se pääsi unohtumaan tutustuessani häneen syvemmin. Ihminen on niin hyvä valehtelemaan itselleen. Hän on fiksu, miehekäs, söpö, seksikäs, urheilullinen, huumorintajuinen...kaikkea mitä olen aina halunnut, ja vielä samassa paketissa. Elämänkatsomuksemme sopivat hyvin yhteen.

Hän vei totaalisesti jalat alta, ja muutaman viikon ajan elämä oli ihanampaa, kuin olin koskaan tiennyt sen olevan mahdollista. Mikään ei tuntunut pahalta, elämä oli kevyttä, ja aina oli jotakin, mitä odottaa.

Hän oli ensimmäinen, jota kohtaan minulla on koskaan ollut tunteita, ensimmäinen, jonka kanssa menin sänkyyn, ensimmäinen, jota suutelin, ensimmäinen, jota pidin kädestä, joka kosketti ja halasi minua. Kuinka toisen ihmisen kosketus voikin tuntua niin hyvältä! Hänelle oli heti helppo avautua ja olla oma itsensä, vaikka flirttailumme olikin jotain aivan mieletöntä loppuun asti. Hänen kanssaan olin koko ajan pilke silmäkulmassa, ja kaverit kommentoivat minun olevan puhjennut kukkaan. Heillä ei ollut aavistustakaan suhteestamme.

Vika kertamme oli hot & passionate kuten aina. Makailimme sohvalla ja minä selitin kovasti jotain asiaa, suu kävi kuin papupadalla (niinkuin tavallisesti!). Hän vain katseli minua hiljaa, kunnes sanoi "won't you ever shut up?" ja suuteli minua. Hymyilin ja suutelin tietysti takaisin, ja pian hyväilimme toisiamme sohvalla niinkuin monta kertaa ennenkin.

Kohta aloin vihjata, kuinka sohva on ärsyttävän pieni ja ahdas, sillä seurauksella että hän siirsi sohvapöytää ja kieräytti minut lattialle, jossa jatkoimme suutelua ja hyväilyä. Siinä vaiheessa kun vaatteet alkoivat ahdistaa päällä, valitin taas että lattia on kurjan kova :). Pitemmittä puheitta hän nosti minut lattialta ja suorastaan juoksimme makuuhuoneeseen. Suutelimme ja hyväilimme toisiamme seinää vasten, kunnes hän kappasi minut syliin ja heitti sängylle.

Koomista oli, kun hän heitti kalliin kellonsa komeassa kaaressa lattialle, mutta osui vahingossa sille puolelle parisänkyä, missä EI ollut mattoa. "So much for the watch", sanoin, ja jatkoimme touhuja keskeytyksettä. Ironista taas oli se, että joka kerta harrastaessamme seksiä hänen tyttöystävänsä soitti, niin tälläkin kertaa. Täydellinen tunnelmanlatistaja, joka sai miettimään, että mitä helvettiä sitä ollaan tekemässä toiselle tytölle. Eipä se kuitenkaan häirinnyt herran tullessa takaisin. Kun se ei häirinnyt häntä, ei se häirinnyt minuakaan.

Tällä kertaa olimme molemmat täysin selviä, kun aikaisemmilla kerroilla ainakin jompi kumpi on ollut vähän humalassa. Aavistin tämän olevan viimeinen kerta kun pääsemme harrastamaan seksiä, ja jotenkin tämä ajatus vei kaikki estot pois. Pantiin niin lähetyssaarnaajassa mun jalat kietoutuneena hänen ympärilleen ja jalat nostettuna olkapäille (lemppariasento, saa syvälle!), takaapäin minä polvillani, minä päällä kasvotusten ja kuusysissä. Molemmat sai suuseksiä, ja minä tyydytin hänet loppuun käsin. Hän tuli rinnoilleni, niin kuin hän tykkää tehdä. Ei varmaan kehdannut tulla suuhun, enkä minä huomannut ehdottaa.

Ainoa ongelma oli etten jostain syystä millään saanut itse orgasmia, vaikka olinkin superkiihottunut. Hänen kieli- ja sormetustaitonsa ovat erinomaiset, joten homma oli ihan korvien välistä kiinni. Jotenkin koin painetta tulemiseen, ja siksi se ei onnistunut. Olin ehkä myös vähän surullinen siitä että aavistin tämän olevan vika kertamme, enkä saanut sitä puskettua täysin pois mielestä. Oli kuitenkin ihan mielettömän mahtava kerta, sillä se tuli minulle ehkä vähän yllätyksenä. Kuvittelin illan kuluvan sohvalla silitellessä, mutta sainkin kunnon kyydit. Oli ihanaa olla haluttu, ekaa kertaa mun elämässä. :)

Kaikkea ei voi saada, kuten ilmeisesti kävi meille. Elämä on taas samaa tyhjää kuin ennenkin, mutta nyt voin edes muistella joskus kokeneeni jotakin upeaa. Kukaan kadulla vastaan kävelevä ei varmaan uskoisi, että tämän näköinen tyttö on niin yksinäinen kuin minä olen. Mitä opimme tästä? Jos saat tilaisuuden, tartu siihen. Don't hold back.

Jaa tämä tarina: Facebook Sähköposti Lisää palveluja...