Vikakerta

Nainen, 35 v, sinkku + Mies, 37 v, hyvä ystävä,asiakas

Tapahtui 30.11.2011 n. klo 00:00 • Lisätty palveluun 8.4.2012 klo 18:42 eli 130 päivää myöhemmin

En tiedä milloin se oikeastaan alkoi, mutta huomasin että tulimme toistemme kanssa juttuun ammatillisesti ja henkilökohtaisella tasolla. Olin seitsemän vuotta avoliitossa, joka loppua kohden muuttui helvetiksi, en edes muista milloin exäni ensi kerran näytti väkivaltaisia piirteitä, annoin anteeksi peräti kuusi kertaa, seitsemän kerta toden sanoi...myöhemmin ajateltuna hän taisi olla riippuvainen kaikesta, oli koko ajan vailla, syytti ja vaati ja reilu puoli vuotta sitten totuus paljastui, hän oli itse pettänyt, en tiedä enkä välitä kuinka kauan...Hän on osoittautunut sairaalloisen mustasukkaiseksi, kuvitteli että minulla oli hänen aikanaan muita, kun ei ollut...jossakin vaiheessa huomasin pystyväni tukeutumaan tähän ammatin kautta tutuksi tulleeseen mieheen....exäni alkoi pottuilla myös hänestä...Ero ja siihen liittyvät jutut on pikä tarina, mutta asiat johti siihen että koska asuimme omakotitalossa vuokralla, halusin myös minä siitä pois ja pois koko paikkakunnalta..Siispä edessä oli muutto ja koska ex alkoi hankalaksi, piti pyytää muuta miehistä muuttoapua...arvatkaa kenet pyysin...No, voin rehellisesti sanoa että taka-ajatuksena ei ollut muuta kuin muuttoapua..Täytyy myöntää että vähin erin aloin ajatella jos tuo mies ois vapaa, en paljon aikailisi...mutta hän on varattu, perheellinen...Kaikki alkoi joululta ja tekstailusta, ajattelin jaaha, ottaa huvia sinkun olotilasta...tuli puhe keleistä, vastasin että liukasta on jne....ja puutteesta jota podin...ajattelin vielä vuoden vaihduttua että onpa mukava kun voi vetää huumoria jonkun miehen kanssa milloin keleistä ja milloin alatyylisiä juttuja...juu, no tämänhän voi jo luokitella ehkä pettämiseksi...Loppiaiselta tekstailu kiihtyi, vähän ennenkun hän saapui muuttoavuksi, tunsin jotenkin että lähennyimme entistä enemmän...Olin vannonut että en sotkeennu varattuihin, enkä antaisi hänen nähdä että tunnen jotain muutakin kuin ammatillista toveruutta...Huomioikaa työni luonteen vuoksi kyseessä oli myös ammatilliset jutut, joita en halunnu riskeerata...Hän kyllä loi aika tuntuvia katseita ja puheissa jatkui sama alatyylisyys ja yhä paremmin huumori kävi yhteen..Minulla on yhä tallessa kirjoitettuna kaikki tekstarit ja kuumaa oli..Muuttomatkaa lähipaikkakunnalle oli jonkun verran , enkä muuttokuormaa purettaessa vieläkään tajunnut mitä toinen viestii, olin kahvipöydässäkin turvallisen etäisyyden päässä, ehkä exäni vuoksi pelkäsin läheisyyttä...No, työni luonteen vuoksi vierailin ja vierailen hänen kotonaan ammatillisissa merkeissä joka kuukausi, useamminkin..olin muutamia kalusteita ostanut ja kuljetusavuksi häntä pyytänyt ja taas välillämme tuntui sähköä...siinävaiheessa kun puhe kääntyi sängyn joustavuuteen, aloin miettiä...taisin olla jotenkin väsynyt, sillä vähäksi aikaa hiljeni...Taas ku viestiteltiin, niin härnääminen meni siihen että annoin julki hänelle että jos oisi vapaa...aloin saada vastakaikua, , seuraavalla kerralla, kun taas muuttokuormaa haettiin, olisi jotain voinut voinut tapahtua, sillä tapahtua, rohkeasti lähennyin kahvilla, mutta puhe kääntyi rassuuhommiin, ajattelin kuvainnollisesti, muutamiin putkihommiin...Hänen lähdettyä tuli selväksi että molemmat halusi...omatunto kuitenkin esti...Sitten viimeisen muuttoavun yhteydessä ei enää himot pysyneet kurissa, päädyimme jos ei sänkyyn niin sängylle, olin jotakin tilannut juuri, juu leluja...mutta ei niitä testattu, vaan hän antoi minulle sellaisen käsittelyn, että oksat pois, ihan suuseksiä, ei muuta ja olisinhan toki sinkkuna ollut valmis menemään pidemmälle..puhuttiin vaan siitä että, jos tilanne olisi toinen meillä voisi synkata kaikella tasolla ja että kun hänellä vaimonsa kanssa hyvin vielä menee ja lapset...Ne lyhyet hetket hänen vieressään merkitsi paljon ja olen siitä kaikesta otettu, olin kuulemma ensimmäinen houkutus...kai se antoi itseluottamusta entisen jälkeen..Ajattelin että ehkä jotain olisi tapahtunut vaikka olisin vielä ollut avoliitossa, oli tärkeää että juttu tuli selväksi, että molemmat tunnusti tunteensa..Ei se siihen jäänyt..seuraavalla kerralla työpaikalla toivoteltiin ystävänpäiviä, suudelmaan se ei jäänyt vaan olosuhteiden pakosta jouduimme tyytymään käsiseksiin, mutta unohtumatonta silti...sitten en tiedä annoinko vääriä käsityksiä, vai mitä hän alkoi ottaa etäisyyttä, , päämääränäni ei ollut rikkoa mitään, tiesin pettämällä petin myös itseäni...Alkoi vaihe että viestiteltiin harvakseltaan mutta taas kun palasin työasioissa hän pyysi katsomaan rakennelmaa ja siellä tapahtui taas ja vain suuseksin muodossa, mutta myös minä olin antava osa puoli ja ensimmäistä kertaa sain tutustua hänen veitikkaansa, josta olin toki käsilopelolla saanut esimakua..sitä totisesti olisi halunnut...Viimekerrasta on viikkoja koska vaadin selitystä miksi hän ei vastannut viesteihini, , näytin luonteestani sen puolen että minun kuului tietää joko on vaarana jäädä kiinni...Ei kuitenkaan molemmat kävi yhtä kuumina ja taas olimme vaarallisilla vesillä hänen kotonaan ja vain käsiseksiä...Emme siis ole tähän päivään mennessä päätyneet oikeaan seksiin sänkyyn siis panemaan..tapahtuuko se joskus, en tiedä molemmat sitä on osoittanut sitä haluavansa, mutta on se niin väärin lapsia ja vaimoa kohtaan...Reilun viikon päästä näemme taas, hän joutuu tarkkaan suunnittelemaan että emme paljastuisi, samalla se on vaarallista ja jännittävää ja kuukauden jälkeen himo yltyy...Paikka missä hänen kotonaan touhusimme ei ollut kuin yhden kerran talossa, kolme muuta kertaa työmaalla...Hän sanoi jo eka kerran jälkeen, hän toivoisi että löytäisin minäkin jonkun turvallisen, mukavan ja että kuitenkin voisimme jatkaa ainakin, ystävinä. Miksi aina käy näin, se joka tuntuu niin hyvältä on mahdoton saavuttaa. Ei, hän ei eroa, olen se hänelle kertonut että tiedän, ei hän kaikesta luovu, välillä tuntuu että pian pakenen kaikkea, tunteitani ja entistä elämää. Tilanne on hankala työskentelen heidän molempien silmienalla ja molempien työpaikassa, riskeeraan paljon ja molemmat ovat ystäviäni. Silti odotan seuraavaa kertaa, sillä en halua että sekään olisi viimeinen.

Jaa tämä tarina: Facebook Sähköposti Lisää palveluja...