Vikakerta

Nainen, 26 v, avoliitto + Mies, 34 v

Tapahtui 16.5.2012 n. klo 00:00 • Lisätty palveluun 25.5.2012 klo 22:58 eli 9 päivää myöhemmin

Naisen näkökulma siihen miksei suhteessa aina haluta... Miestä tuntuu panettavan jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Hän on työelämässä ja minä opiskelija, joten itsellä olisi paljon tekemistä aamusta iltaan. Toki joskus panettaa itseäkin ja kovasti, mutta usein taas miehen lähentelyt, kähminnät ja kaksimielisen vastauksen keksiminen joka kysymykseen ahdistaa ja ärsyttää. Toisinaan sitä sitten antautuu, kun ajattelee pääsevänsä vähemmällä... Onpahan vonkaamatta edes ehkä loppupäivän. Se sitten nuolee pillua ja jos siihen keskittyy, niin tuntuu ihan kivalta mutta itse pitää omien käsiensä kanssa hoitaa itsensä loppuun asti (jos ei hoida niin sekin jää ärsyttämään) ja on se ihan kiva purkaa välillä opiskelun paineita. Parhaalta tuntuu, kun klitorista stimuloidaan ja mies työntää mulle sormen pilluun ja perseeseen, tai kullin toiseen ja sormen toiseen ja pyörittelee hitaasti sormea kullin pysyessä paikallaan. Kun vielä ajattelen, että saan kolmea miestä samaan aikaan, laukean yleensä katkonaisen huudon kanssa, aaahh... (Huono merkki: kaikki nämä kolme miestä ovat vieraita, en siis fantasioi omasta kumppanistani.)

Nuollessaan se työntää sormiaan mun pilluun, mutta jos en ole kiihottunut, niin se tuntuu lähinnä epämiellyttävältä. Sitten se tuo kullinsa mun naaman eteen ja otan suihin vähän aikaa miettien samalla esseen ideavirkkeitä ja kirjatenttejä... Nooh, joskus mietin sitäkin mitä olen juuri silloin tekemässä. Kun kyllästyn, työnnän sen pois naamani edestä ja levitän jalkani ja toivon vaan että tänään se laukeaisi nopeasti. Mutta ei... Se haluaa pitkittää ja vaihtaa asentoja ja keskeyttää tulemisensa kymmeneen kertaan. Joskus on ollut todella lähellä että oisin ärähtänyt "TULE NYT JO!!!!!" Kun on muutakin tekemistä... Muutaman kerran se on huomannut etten nauti siitä yhtään ja on herrasmiehenä lopettanut jyystämisen. Sekin tapahtuu sen omalla tahdilla, mikä siitä tuntuu hyvältä. Tällaisessa kierteessä en kovinkaan usein kiihotu ja mies ei saa tarpeitaan tyydytettyä, joten se kinuaa joka päivä. Rasittavaa.

Olen sanonut tästä monia kertoja, etten todellakaan jaksa kiihottua päivittäin. Ja seksi on ollut hyvää silloin kun on oltu harrastamatta sitä viikko tai kaksi ja sitten pedattu tilannetta pitkin päivää. Enemmän mua kiihottaisi se, jos tämä mies ymmärtäisi antaa mun olla edes viikot rauhassa ja keskittäisi vonkaamisenergiansa vaikka lauantaipäiviin. Hieroisi hartioita ja silittelisi ja halailisi ja kertoisi, että ymmärtää mun paineet ja kiireet. Ymmärrän senkin, ettei tuollainen paljon helpota jos kulli seisoo kivikovana ja pallit tuntuu räjähtävän jos niitä hipaiseekin. Onneksi mies osaa myös runkata...

Suhteessamme on paljon luottamusongelmaa. Takana on miehen nettideittitouhuja, käsiksi käymistä ja huorittelua. Toisaalta taas mies osaa olla maailman ihanin ja hellin. En koe arvostavani tai kunnioittavani miestä entisellä lailla, tuskinpa enää juuri rakastankaan. Siksi olen etsimässä omaa asuntoa. Tällaiset seikat eivät ainakaan helpota seksin harrastamisessa, enkä siihen ole nyt vähään aikaan viitsinyt ruvetakaan. Uskon, että en tarvitsisi kovinkaan kummoista iskulausetta hellän ja kiltin oloiselta mieheltä, joka lupaisi naida mua rajusti ja sen jälkeen silitellä mua kainalossaan ja kuiskailla kivoja asioita mulle kiimaisen panon jälkeen kun mulla valuu pillunesteet ja spermat pitkin reisiä. Vaikka toistaiseksi asunkin vielä tämän miehen kanssa, kaipaan äärimmäisen kipeästi edellä mainitun tyyppisiä kokemuksia ja intohimoa.

Pohjimmiltani olen todella kiimainen ja helposti kiihottuva, usein jalkoväli märkänä kuljeskeleva kaunis nainen, joka on saanut paljon hyvää palautetta villeistä otteistaan ja siitä, että antaa enemmän kuin ottaa. Kai se on jonkinlaista miellyttämisen tarvetta. Osaan kyllä alistaa miestäkin kiihottavalla tavalla ja ottaa sen mitä haluan.

Valmistun tänä vuonna ja sitten ei ole opiskelumurheita. Ja kunhan pääsen epäkiihottavasta miehestä ja tilanteesta eroon, haluan etsiä taas oman hunajaa tihkuvan itseni ja miehen/useamman (vaikka kerrallaan), jotka välittävät siitä, miltä minusta tuntuu. Tällä hetkellä näen tuollaisesta vain päiväunia ja kadehdin niitä, jotka saavat romanttista seksiä ja kenties vielä omalta kumppaniltaan.

Niin, miksi olen edelleen yhdessä tämän miehen kanssa kaiken mainitsemani paskan jälkeen? Opiskelen terveysalalla ja pohjimmiltani haluan uskoa hyvää ihmisistä ja toivon heille hyvää. Tämä mies on katunut aina tekojaan ja sanojaan ja olen muutaman kerran antanut armon aikaa. Mutta nyt en jaksa enää. Kilteimmilläkin ihmisillä tulee raja joskus vastaan, toivottavasti.

Jaa tämä tarina: Facebook Sähköposti Lisää palveluja...